Kun aloin täristä heti ensimmäisessä TRE-harjoituksessani. Tiesin, että kehollani on minulle asiaa.
TRE-näytti hassulta ja menetelmä kuulosti oudolta, kuitenkin jokin sisälläni sanoi: tämä on sinua varten.
Päätin antaa menetelmälle mahdollisuuden ja antaa sen tulla osaksi elämääni. Jo ensimmäisestä kerrasta alkaen, kehoni on tärissyt aina voimakkaasti, joskus tuntui, että keho huutaa APUA!
Monien traumojen tyttö
Elämässäni on ollut paljon järkyttäviä kokemuksia: läheisten menetyksiä aivan liian varhain ja vakavia, parantumattomia sairauksia omassa perheessä.
Minäkin ”sairastuin vahvuuteen” – selviydyin, pärjäsin ja autoin muita. Olin se, joka ei koskaan tarvinnut apua. En ole ihminen, joka puhuu haasteistaan vieraille. En varsinkaan se, joka pyytää apua. Kaikki menetykset ja vaikeudet hautautuivat sisälleni.
Olin päättänyt, että näin on hyvä: jatkan elämääni kuten ennenkin, en tarvitse mitään.
Pelot ja uskomukset – luulin, että tämä on normaalia
Olen aina ollut pelokas. Ajattelin sen vain kuuluvan minuun. Pelkäsin pimeää, metsää, kaupungilla kulkemista – oikeastaan mitä tahansa. Pelolla ei ollut kohdetta, pelko itsessään oli minussa.
Saatoin jopa ärsyyntyä siitä, että toiset kulkivat huoletta illalla kaupungilla tai nauttivat metsän rauhasta.
Kokeilin samaa itse, mutta säpsähdin jokaista rasahdusta, vilkuilin taakseni, odotin uhkaa. Kun minulta kysyttiin mitä pelkään, en osannut vastata – pelkäsin kaikkea. En tiennyt, että elämä voisi olla muutakin.
Kun annoin keholleni luvan puhua.
Tein TRE-harjoituksia säännöllisesti. En analysoinut, annoin vain kehoni täristä. Monille nousee tunteita harjoituksissa – minulle nousi vain aina se hillitön tärinä. Silti jatkoin. Kehoni sai puhua.
Viime keväänä menin yksin mökille ja huomasin oloni olevan poikkeuksellisen rauhallinen. Keitin kahvit ja menin rantaan. Istuin siinä, enkä ajatellut lainkaan tekemättömiä töitä tai mökin loputonta to-do -listaa. Annoin itselleni luvan olla. Tätä ei ollut tapahtunut koskaan ennen.
Aiemmin mökki merkitsi ahdistusta ja suorittamista. Nyt jokin oli muuttunut. Päätin tarkkailla itseäni seuraavalla kerralla – ja sama tapahtui uudelleen. Nautin rauhasta, luonnosta ja hiljaisuudesta. En ollut enää rikki.
Olin syntynyt suorittamaan, mihin suorittaja minussa oli kadonnut? Se on ollut identiteeti, joka minulla on ollut läpi elämäni.
Oivallus
Ymmärsin silloin, että TRE ei ollut vain tärinää. Se oli korjannut hermostoani, pehmittänyt traumojani ja vapauttanut minut peloista, jotka olivat kulkeneet mukanani koko elämäni. ❤️
Tämä oli kolmen blogi -sarjani toinen blogikirjoitus, josta tuli rehellisesti sanottuna pelottavan avoin. Jos luit tänne asti, toivon että löysit kirjoituksesta oivalluksia omaan elämääsi ja suhtaudut kirjoittamaani tekstiin avoimin sekä suvaitsevin mielin.